Kuparia

Innostuttiin tänään kotikotona

putsaamaan vanhoja kupariastioita,

ne kun tuntuu taas olevan in.

Virolainen kahvikannu

pääsi tällä kertaa eteisaulaan

maljakoksi pihlajanoksille

Kynttilänjalat ja sokerikko ovat niinikään

neuvostoajan virosta.

Kynttilänjalat ovat aika kivat.

Ne ovat käännettävät 

ja sopivat sekä pitkille kynttilöille 

että paksuille pöytäkynttilöille.

Kynttilänjalkojen kuparointi oli niin ohut,

että ne piti pyyhkiä tosi varovasti.

Kuparilyhty on hankittu kotiin joskus lapsuudessani.

Sekin oli tummunut reilussa parissakymmenessä 

vuodessa aivan mustaksi.

Kuparipannu on isän.

Hän on saanut sen mukaansa

lähtiessään kotoa opiskelemaan.

Vaikka kahvipannua kiillotettiinkin

aika reippaasti,

siihen jäi silti vielä kaunis patina :)

Tässä kaikki, mitä

tänään löydettiin.

Vintillä on varmasti

vielä paljon lisää kupariesineitä.

Sinne ei tosin nyt päästy,

koska isällä on taas 

joku remonttiprojekti kesken.

Nyt tämä tyttö suunnistaa saunaan.

Mukavaa lauantai-iltaa!

~Hanna~

Hirvikoiran hirveä hirvireissu

Rapsu-parka koki karmean yllätyksen 

kesken hirvenjäljestyksen :(

Ukko oli pistänyt merkille, 

kuinka kesken hirvihaukun oli tullut hiljaista

ja koira oli lakannut liikkumasta tutkassa.

Lopulta Rapsu oli löytynyt metsästä 

verisenä ja tajuttomana.

Ajateltiin,että poloinen on jostain syystä

jäänyt hirven tallomaksi.

Yllätys oli suuri,

kun eläinlääkärissä

kyljestä paljastui pienen putsauksen jälkeen

karhun hampaanjäljet!

Myöhemmin metsästä

ja läheiseltä pellolta löytyi myös 

karhun jättämiä jälkiä.

Rapsu-poika on nyt sitten

sairaslomalla ainakin loppuvuoden.

Eläinlääkäristä annettiin kovat

antibiootit ja kipulääkkeet.

Haavat jätettiin auki,

jotta saastunut veri pääsee pois.

Ennuste on hyvä,

jos haavat eivät tulehdu 

seuraavan kahden viikon aikana.

Ilmeisesti poika on juossut

hirven perässä juostessaan 

pahki karhuun,

joka on hermostunut, puraissut 

ja heittänyt menemään.

Tajunnan menetys todennäköisesti 

pelasti hengen,
kun karhu ei välittänyt repiä pahemmin.

Saa nähdä,

lähteekö poika enää metsälle.

Tähän asti se on siitä aina kovasti nauttinut. 

Jos ensi syksynä ei enää ole haluja,

saa Rapsuherra jäädä

kotiin viettämään mukavia eläkepäiviä.

Toivotaan, että poika toipuu tästä.

Huolestunein terveisin:

~Hanna~

Pientä kivaa langoista

Sain vihdoin aikaiseksi järjestellä

kotiin kertyneet langat.

Puuvillalankoja olikin kertynyt aika paljon.

Pieniä keriä monessa värissä.

Näpertelin vielä iltasella aikani kuluksi

pari pöllöä.

Kylläpä olikin kivaa! :)

Torstai eveninkiä! :)

~Hanna~

DIY roska'katos'

Katseltuani melkein koko kesän synkein mielin

 rumaa roskapönttöä tontin laidalla,

sain tarpeekseni.

Juuri sopivasti  Kolmen Tähden Koti-blogissa

oli postaus hienosta ja mikä parasta

-edullisesta-

roskissuojasta.

Eipä muuta, kuin 

hakemaan kuormalavoja

ja apinoimaan ideaa.

Alkuperäinen oli todella hieno.

Omastamme tuli jo talon värin vuoksi erilainen

mutten toki ihan samalaista olisi kehdannut tehdäkään,

 ettei kukaan olisi tykännyt huonoa :)


Tämä roskissuoja sai koristuksekseen
Jyskin ale-hyllyltä löydetyt linnunpöntöt.

Maalit olivat talosta ylijääneitä maaleja.

Kunnollinen pohja tuosta vielä uupuu

mutta perehdyn siihen sitten joskus myöhemmin.

Kyselin FB:n roskalavalla pensaiden taimia

mutta ilokseni jotkut halusivat luopua

kokonaisista pensaista :D

Angervot ainakin lähtivät mukaan

ihan kohtuullisen vähäisellä kaivamisella.

Oli mukava saada pihaan jotain

jo valmiiksi suurta.

Tuo s80 Volvo on kyllä varsinainen tilaihme.

Tämäkin iso angervo mahtui hyvin 

(pienen taiteilun jälkeen) peräkonttiin ;)

Mukavaa viikonloppua! :)

~Hanna~

Omppuhilloa

Omat omenapuut ovat vielä niin pieniä,

etteivät ne tee omenoita.

Niinpä olin aivan onnessani, 

kun sain edullisesti 2 isoa 

kauppakassillista omenoita.

Leikkelin omenat kahdeksansivuisiksi kuutioiksi.

-oli muuten nopea tapa pilkkoa.

Sitten kattila kukkuroilleen omppuja

ja sekaan pari desiä vettä ja mausteet.

Mä laitoin kanelia, inkivääriä, 

vaniljasokeria ja sitruunaa,

osaan myös hieman hunajaa.

Annoin omppujen kiehua noin puoli tuntia,

jonka jälkeen lisäsin hillosokerin 

ja keittelin seosta vielä 

kymmenisen minuuttia.

Lopuksi surautin sörsselin

sauvasekoittimella hienoksi,

lisäsin päälle pari mintunlehteä

 ja purkitin soseen.

Osasta tuli tosin "palahilloa",

jota ei tietenkään surauteltu ;)

Ensimmäisen erän jaksoin kuoria.

Seuraavan keitin kuorineen, 

ja hyvää ja sileää siitäkin tuli.

Jotta omenoista saisi mahdollisimman paljon irti,

kuivatin kuoret teetä varten

 ja karoista pitäisi tulla omenaviinietikkaa,

jos kokeilu onnistuu.

Onkos siellä omenahillon ystäviä?

Minusta tuo on syksyn suurimpia herkkuja :)

~Hanna~

Erikoisia yövieraita

Mäykyllä oli tässä yhtenä iltana

 -tai oikeammin yönä - 

kauhea hätä ulos.

Oletin sen tietty tahtovan tarpeilleen vaan ei:

Heti ulos päästyä alkoi hirveä nuuskiminen ympäri pihaa 

ja kohta hirveä räkytys 

ja lopulta uikutus.

Eihän se auttanut muu, kuin painella perään.

Pihalta löytyi siili, jota Milli oli ensin haukkunut

 ja lopulta uteliaana työntänyt kuononsa piikkeihin.

Nappasin siilin laatikkoon ajatuksena, 

että ulkoilu sujuisi hiljaa,

 jonka jälkeen palauttaisin kaverin pihalle.

Vaan annas olla; samantien alkoi uusi haukku. 

Toinen siili!

No sama ruljanssi uudestaan. 

Tällä kertaa koira oli hiljaa.

Koiranruoan perässä nuo varmaan olivat.

Annoin odotellessa vettä ja kissan raksuja.

Hyvin kelpasi.

Lopulta päästin mäyriksen sisälle ihmettelemään vieraitaan.

Kovin oli ihmeissään ja innoissaan.

Toinen siilistä kyyhötti kerällä, joten se jätettiin rauhaan.

Toinen sen sijaan oli vähintään yhtä utelias, kuin koirakin :D

Ruokailun jälkeen palautin siilet pihalle.

Oikein mukavia vieraita,

tosin vierailun seurauksena mäykky yrittää nyt päästä 

joka yö ulos nuuskimaan :/ :D

Pitävätkö muut siileistä?

Minusta nuo on niin suloisia ♡ :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

~Hanna~