Tein jouluksi aina palelevalle äidille uuden torkkupeiton.
Leikkelin vanhoja siistejä puuvillaneuleita palasiksi,
ompelin palat yhteen ja laitoin vuoriksi ohuen fleecen.
ompelin palat yhteen ja laitoin vuoriksi ohuen fleecen.
Tuli ainakin lämmin.
Ja mieluinen kuuluu olevan :)
Ja mieluinen kuuluu olevan :)
Sharon innostui
poseeraamaan samalla.
Se onkin ollut nyt pitempään hoidossa kotiväen luona.
Sillä tuntuu olevan jonkin sortin syömishäiriö.
Kun aikanaan hain sen edelliseltä omistajalta, kissa oli oikeasti pelkkää luuta ja nahkaa. Ihan pahaa teki katsoa. Sille ei edes maistunut mikään ruoka. Syötin sitä väkisin monta vuotta, jotta se sai vähän lihaa luiden ympärille.
Hentoinen se oli silti.
Vastikään alkoi taas täysi ruokalakko.
Kissa vaan juonitteli
ja nakkeli niskojaan.
Eläinlääkäri ei löytänyt vikaa.
Samalla reissulla poikettiin kotona, ja ylläri pylläri; neiti juoksi kupille toisten kissojen kanssa.
Joopa joo. Ranttu-reetalle ei ruoka maita mutta aina sitä
nyt kilpaa voi syödä!
No sinne se jäi syömään ja lihomaan. Hyvin tulee muiden kanssa juttuun.
Kotiutetaan sitten, kun syöminen on taas mielekästä ja kunto kohdallaan.
~Hanna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti