Käytiinpä mäyriksen kanssa mäyräkoiranäyttelyssä.
Neiti järjesti sitten ohjelmaa koko rahan edestä.
Siinä, missä muut koirat oleskelivat omissa oloissaan tai korkeintaan nuuhkaisivat ohikulkiessaan, meidän neiti veti tervehtimään jokaista, kurkki joka koppaan ja pahoitti mielensä, kun joku lajitoveri vähän ärähti tästä uteliaisuudesta.
No eipä siinä mitään. Autahan, kun päästiin kehään! Samaan aikaan, kun toiset sipsuttivat nätisti pää pystyssä ympyrää,niin harjoittelusta huolimatta, neiti veti kuono maassa joka suuntaan naru
soiden sammakkoa.
Kaikkea piti ehtiä haistella.
Onneksi näyttelypöydällä malttoi olla nätisti. Nautti kai rapsuttelusta.
Eipä taida neidistä näyttelykoiraa tulla. Ei moinen sovi omapäiselle, yltiösosiaaliselle ja uteliaalle koiralle. Toisaalta juuri ne ovatkin ehkä sen parhaita puolia :D
Ja rakas se on juuri tuollaisena.
Näyttelystä saimme kuitenkin sen, mitä lähdimme hakemaan, ja tyytyväisiä ollaan :)
Mäyris, joka ei ymmärtänyt, mitä vikaa ystävällisyydessä ja sosiaalisuudessa on
Niin kauheasti oli ihmeteltävää, että heti kohta kotimatkalle lähdön jälkeen tuli uni.
Että näin meillä :D
~Hanna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti